keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ravintolatyön heikot hetket

Tuliko nuorena katseltua Coctail- ja Goyote Ugly -elokuvia, josta sait kuningasidean? Vai surffailitko Koulutuskeskus Tavastian linjoja lävitse, näit tittelin baarimestari ja ajattelit tällä kiilaavasi suoraan keskiluokan huipulle? Tai sitten kuvittelit tulevasi löydetyksi vuosisadan rakkaustarinaan romanttisesti hämärien baaritiskien luota tulevan NHL -tähden toimesta?

Nuoret, joiden lamput ovat syttyneet edellä mainituista syistä, ovat melko rasittavia tulevaisuudenhaaveineen ja elämäniloineen. Rehellisyyden nimissä olen hiukan kateellinenkin tälle pari vuotta kestävälle mielenhäiriölle, mutta se hetki, jolloin tajuat ettei työmaailma pyörikään sinun ylöspäin sojottavien D-kuppien, Tavastian runoilemien arvosanojen tai näkemyksiesi ympärillä saa minut vahingoniloisesti räkättämään itseni tärviölle.

Pehmentääkseni tätä tiputusta naiivista mutta suloisesta haavemaailmasta kerron sinulle suoraan ravintolatyöskentelyn huonoista hetkistä. Nämä voi auttaa sinua arvioimaan, että sopiiko ravintolatyöskentely sinulle ja saako sinut sovitettua edes liukasteen kera yöelämään. Ja voit unohtaa kaikki ne asiat, joista sinulle maksetaan palkkaa. Alkoholitarjoilu, blokkaaminen ja oven availu ei vaadi edes peruskoulun päättötodistusta. Tosin nurinniskaisesti tarkkailuluokkamenneisyys antaa sinulle parhaimmat eväät.


Jokainen kaduntallaaja oppii työskentelemään puolen tunnin perehdytyksellä ravintolassa, joten aloittavia työntekijöitä kohdellaan firman puolesta kuin karjaa. Saat ensi alkuun kaikki vuorot, mitä kuppilalla on tarjota, mutta sisäänajon jälkeen määrät tipahtavat muutamaan vuoroon kuukaudessa. Onneksi olkoon, pääsit töihin tarvittaessa kutsuttavien joukkoon. Töitä on juuri sen verran, että on turha hakea työttömyyspäivärahaa.

Mikäli sinulla on mahtava moraali ja herkkä häpeä, niin et pääse edellä mainittuun ryhmään. Alalla pitkään työskennelleet ovat jo juurtuneet baarielämään ja sinä olet kuin ravinnepuikko heille. Tästä syystä kaikki huomioivat sinua erityisellä tavalla muutaman kuukauden ajan aloittamisestasi. Tunnet olevasi erityisasemassa ja kaikki mitä sanot, saa ihmiset nauramaan ääneen. Tunnet olevasi elossa ja löydät itsestäsi itsevarmuuden, jota et kuvitellut ikinä omaavasi. Tarkoitus onkin saada sinut tuntemaan ja keskittymään itseesi. Ei kukaan halua nauttia stressaantunutta lihaa. Ennen kuin huomaatkaan sinua naisena naulataan nahkanauloilla VIP -narikan takaseinään tai miehenä Ravintolapäällikkö Lissu löytää tarjoilijattaren klamydiset huulet vartesi ympäriltä kaljatankkivarastosta kesken työvuoron. Kliimaksissa et huomannut vastapuolen käyttävän älykännykkäänsä, ja nyt kaikki tietävät minkälainen tatuointi sinulla alaselässä. Nyt sinut on hyväksytty porukkaan. Tällä yleensä saadaan uuden työntekijän innokkuutta vähennettyä vältettävälle tasolle. Vastavuoroisesti riippuen ejakulaation laadusta työmahdollisuudet voivat parantua.

Älä tee tästä ongelmaa. Mitään ei ole vielä pilattu. Sinut on hyväksytty työyhteisöön, mutta seuraavat tunnit ovat kriittisiä arvonannon kannalta. Sinun asemasi porukassa määritellään sen perusteella, miten reagoit tähän. En anna tähän mitään vinkkejä. Pitäähän tässä jotain mystiikkaa olla. Hyvin suurella todennäköisyydellä joudut tähän tilanteeseen vielä myöhemminkin, joten kannattaa lukea Kama Sutra tai vastaavaa. Muista kuitenkin panostaa laatuun, ei määrään. Kaikki ovat mukavia seitsemännen taivaan seksijumalalle, joka antaa yhtä varmasti voittorivejä kuin Keno.

Nyt kun olet kuin kaikki muut, niin olet risteyksessä, josta lähtee kolme tietä. Yksi on se, josta olet juuri tullut ja kaksi muuta ovat sosiaalinen juominen sekä syöminen. Olet joka vuoron jälkeen tässä risteyksessä, joten valintakertoja riittää. Jos olet vuorovaikutuksesta voimaantuva, niin valitset sosiaalisen juomisen. Menette työporukalla jonkun luokse aamuneljän jälkeen. Paikalle saattaa tulla vielä kilpailevien ravintoloiden työntekijöitäkin. Mikäli olet lukenut blogiani pidempään tai olet nähnyt minut ovella, niin voit olettaa etten ole ikinä kuulunut tähän porukkaan. Tästä syystä en pysty kuvailemaan kunnolla tapahtumia. Lopputulokset ovat kuitenkin nämä: raskaus, sukupuolitaudit, huumausainekäyttö, alkoholismi ja avarakatseinen maine.

Itseäni on aina kiinnostanut tuo syömispolitiikka. Mikään ei voita sitä tunnetta kuin neljästä Hesburgerin pekonihampurilaisesta sitä ensimmäistä puraiset ja ylimääräiset majoneesit ruiskuaa ympäri poskiasi (toisessa ryhmässä tursuaa kanssa, mutta se ei ole majoneesia). Mikä ihana kulinaristinen elämys. neljän hampparin jälkeen on ihana mennä nukkumaan oman vatsan viereen. Hyvä puoli tässä on se, että muutaman kuukauden jälkeen et tarvitse rintaliivejä pitääksesi maitorauhasiasi paikoillaan, vaan ne lepävät mukavasti siinä mahan päällä. Vuosien varrella tätä afroditemäisesti pyöreää mahaa ruvetaan kutsumaan eturepuksi.

Molemmat tiet ovat vääriä. Muutaman vuoden jälkeen huomaat, että on kolmaskin vaihtoehto, kivikkoinen kinttupolku, joka johtaa suoraa päätä omaan sänkyyn. Sinulla on sen pari vuotta aikaa etsiä tätä, joten ei hätää. Avarakatseinen mainekin kestää samalla tavalla kuin maine ravihevosella: Kun on tarpeeksi ratsastettu, niin sinua ei veikata enää. Olet vain näön vuoksi mukana. Vatsalaukkuun päätyneet hampurilaiset tosin majoittuu vähintään muutamaksi kuukaudeksi vyötäisille, mutta hyvällä liikunnalla tästäkin pääsee eroon.

Viimeinen ongelma on yörytmi. Näet auringonvaloa ainoastaan muutaman kuukauden vuodessa, koska ainoastaan silloin aurinko on vielä horisontin yläpuolella kuuden jälkeen illalla. Ei puhettakaan, että heräisit ennen keskipäivää. Ne ravintolatyöntekijät, jotka työskentelevät vain viikonloppuisin, joutuvat elämään viikonlopun ajan puolihorroksessa, koska maanantaina alkava minimipalkkatyö alkaa sianpieremän aikaan, joten rytmiä ei sovi sekoittaa. Olet koko viikonlopun väsynyt ja kun avaan silmät, niin ympärillä on ainoastaan pimeyttä. Hienoa.


Pahinta tässä on se, että monet työntekijät eivät näe tätä kokonaisuutta, vaan elävät “täysillä” ja “hetkessä”. Silloin kaikki nämä solmukohdat koetaan elämän suolana, jota ilman ei suupalallistakaan saa alas. Pyhä jumala minkälaisia loppuun ajettuja takseja niistä tuleekaan: kaikki paikat vuotaa ja meteli on kamala. Ravintolatyöntekijöistä tulee itsensä karikatyyripiirroksia. Edelleen mennään jatkoille saman saatanan porukan kanssa ja hakataan ihraisia vartaloita yhteen minuutin ajan. Ainoa asia mitä muistat NHL -tähdistä on se, että pystyt kyllä hoitelemaan yhden joukkeellisen illassa.

Vieläkö haluat alalle?

4 kommenttia:

  1. No jopas oli yksipuolinen näkemys ravintola-alasta, voi sinua ☹️ Tämä on hieno ala jossa saat tehdä töitä silloin kun muut juhlivat, mutta me olemme sen elämyksen tekijät. Minä sain idean baarimestarin urasta 7. Luokalla koulussa eli noin 13 v. Ei ollut Tom Cruisea Cocktail leffassa, ugly Coyoteea yms. Mut mä fiilistelen laivojen yökerhossa (Finnjet) et toi on tyylikästä hommaa. Mut kieltämättä tuo Cocktail leffa oli hyvä 💪😃 tuommoinen musta tulee... no ei se mennyt niin.. mutta kuitenkin.
    On totta että ravintola-ala on viikonloppu ja yötyötä.. mutta on myös lounas-alacarte hommia, se on valinta kysymys. Mä rakastan baarityötä, olen työskennellyt alalla 34 vuotta, enkä montaa päivää vaihtaisi pois. Arvostan alan ammattilaisia, me tehdään rankkaa duunia, mutta myös meillä täytyy olla oma elämä, joku harrastus, perhe... no se on haastavaa myönnän sen, no mä olen ollut samassa parisuhteessa 30 vuotta, eli ei mikään ole mahdotonta....
    en ole koskaan ollut työtön, jos et saa riittävästi tunteja sulla ei ole riittävää motivaatiota, tällä hetkellä Suomessa on pulaa ravintola-alan ammattilaisista, työntekijöistä.... se pää pois perseestä ja etsimään töitä, jos ei löydy omalta paikkakunnalta niin sit haku sesonki paikkoihin. Lapissa on huutava pula ammattilaisista.

    Tämä on kutsumusammatti, niin kuin pappi tai ..... niin baarimestari.

    Olen baarimestari ja helvetin ylpeä työstäni, mä en aliarvioi ketään, olen aloittanut urani pohjalta ja raivannut tieni huipulle. Olen kouluttanut tulevia alan ammattilaisia, osa niistä on aivan helmiä ❤️ Valitettavasti muutama on vaihtanut alaa..... hmm... lähihoitaja... no en kommentoi 😂

    Tässä hommassa täytyy olla kunnianhimoa, paska palkka, huonot työajat, mutta kuitenkin....... se asiakas maksaa sun palkkas, jos ooot hyvä niin se tulee sun asiakkaaksi toistekin....
    Kuten jo totesin, rakastan työtäni, ja olen hyvä siinä........ 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiseksi onnittelen teitä kommentista, joka herätti yhden jos toisenkin ajatuksen aina vain ontommaksi jääneeseen kupoliini. Laitan osan ajatuksistani tähän ja yritän tuhertaa uusimpaan päivitykseen suurimman osan muista ajatuksistani.

      Aivan ensimmäiseksi mainitsen, että yritän kirjoittamaan blogissani alasta eri kuvakulmista käyttävän voimakasta retoriikkaa. Valitettavasti naputellessani tekstiä tämä ilmenee stereotypioina ja kärjistyksinä. Toiseksi, olen hyvin, hyvin kateellinen kokemastasi ammattiylpeydestäsi ja ammatin tuomasta onnellisuudesta. Minä olen kokenut moista euforiaa alasta silloin, kun aloitin hommat lähiökapakassa 18-vuotiaana nulikkana.

      Valitettavasti kommenttisi sisältää aivan käsittämättömän määrän asioita, jotka herättävä kysymyksiä. Kuka helvetti haluaa olla baarimestari 7. luokalla, ja mistä moinen idea on edes kummunnut? Toisaalta 1980-luvulla baarimestarin homma on ollut hyvinkin kannattavaa, koska baareja oli vähän, asiakkaiden juomista valvottiin huomattavasti tarkemmin ja palkka koostui suurimmaksi osaksi tipeistä. Olen varmaan ymmärtänyt sanan “kunnianhimo” aivan väärin, koska kuvittelin kunnianhimoisten olevan tyytymättömiä sen hetkiseen työhön ja pyrkivän aina vain korkeammalle. En myöskään oikein osaa yhdistää ajatuksia riittävistä tunneista ja sesonkityöpaikoista yhteen: missä sitten työskennellään, kun sesonkiaika on ohitse? Ja viimeiseksi: jos et aliarvioi ketään, niin sarkastiselta kuulostava lisäys lähihoitajista on vähän erikoinen.

      Kiitos kuitenkin umpirehelliseltä kuulostavasta kommentistasi. Tämä todellakin sai ajatuksenjuoksuni liikkeelle.

      Poista