torstai 5. tammikuuta 2017

Horisonttiin katoavasta ammatti- ja omistamisen ylpeydestä

Minua on ruvennut ärsyttämään suunnattomasti tämän päivän työvoimapoliittinen meininki ravintola-alalla. Portsarithan ulkoistettiin silloin, kun narikkamaksuun tuli arvolisävero. Ennen arvolisäveroa kaikki narikka-, vahtimestari- ja eteispalvelumaksut tulivat suoraan portsarille käteen ja tästä jokainen maksoi itse tuloveroa. Tämä oli sitä aikaa, kun portsarit joutuivat maksamaan omistajalle, että saivat olla töissä: käytännössä portsarit maksoivat vuokraa narikasta. Parasta tässä oli kaikille se, että byrokratian rattaiden väliin ei mennyt yhtään ylimääräistä kolikkoa hukkaan.

Sitten tuli arvonlisävero, joka pakotti portsarit perustamaan firman tai vähintään toiminimen. Tänä aikana ulkoistaminen ja vuokrafirmat tulivat muotiin. Minulle täysin mystisestä syystä miltei kaikki portsarit ulkoistettiin. Ja on ihan turha tulla selittämään ulkoistamisen hyvistä puolista, kun puhutaan järjestyksenvalvonnasta, joka ei ole muuttunut miksikään viimeisen 16 vuoden aikana. Ainoa työtä helpottava muutos oli pippurisumuttimien yleistyminen, mikä helpotti vaikeiden tilanteiden selvittämistä. Ja samat naamat ne ovella oli ulkoistamisen jälkeenkin. Asiakas joutui nyt maksamaan 2 € sijaan 2,5 €.

Nyt alkavana trendinä on ostaa järjestyksenvalvojat “oikeista” vartiointiliikkeistä. Ja periaatteessa ymmärrän tämän hyvin. Yritykselle on helppo sanoa, minkälaista miestä halutaan ja yritys itsessään on helppo irtisanoa. Paperilla kaikki näyttää helvetin hyvältä ja baarin omistaja voi elää stressittömämpää elämää.

Haistapa baarinomistaja kuule pitkä paska. Yli 16 vuotta olen kuunnellut jauhantaa siitä kuinka ovimies on ravintolan käyntikortti, jonka jokainen asiakas huomaa ensimmäisenä baariin astuessaan. Ovimiehen pitää olla sitä ja tätä, ja olkapäälle on taputeltu, kun ollaan niin helvetin asiakaspalvelualttiita. Ja kuinka ovimiehen ammattitaitoa arvostetaan niin, että oikein korvissa soi.

Inhoamani ammattiliitot riitelevät peruspalkan, jonka kaikkien pitää vähintään työstä saada. Tämä on kuitenkin vähimmäispalkka. Katselin ja ynnäilin tässä järjestyksenvalvojan palkkaa ja huomasin, että baaritarjoilijoilla on täsmälleen sama palkka kuin meillä. Ei sillä, että pitäisin ovimiehen työtä baaritarjoilijaa parempana, mutta miksi ihmeessä olisin järkkärinä asiakkaiden sylkykuppina ja nyrkkeilysäkkinä ja juoksisin poliisilaitoksella sanelemassa tapahtuneita kaksisormijärjestelmää käyttävälle elämäänsä väsyneelle poliisille, kun voisin iloisin mielin heilua tiskin takana lorisuttelemassa sitä väljähtynyttä keskikaljaa saaden samaa palkkaa? Ja ennen kuin kukaan leveän kuljetuksen alkoholiautomaatti kirjoittaa ensimmäistäkään kommenttia tähän, niin huomautan, että olen työskennellyt myös baaritarjoilijana ja vastaavana ravintolassa.


Viime kerralla baareissa vapaalla pyörähtäessäni huomasin, että ovilla on paljon uusia kasvoja, joilla oli työpaidoissaan vartiointiliikkeiden logot. Mutta silmiin pisti myös se, että järkkäreitä oli aivan helvetinmoinen määrä. Rauha nyt saatana. Hämeenlinnan Metropoliin mahtui aikanaan ties kuinka paljon jengiä kolmeen kerrokseen ja silloinkin portsareita oli kolme + narikkatyöntekijä. Sillä porukalla saatiin isompikin taistelu selätettyä. Jos nyt Metropol aukeaisi, niin nykytrendin mukaan järkkäreitä olisi kahdeksan kappaletta + kaksi narikkapoikaa.

Äkkisestään kun lasken, niin voisi olla kannattavampaa maksaa tuplapalkkaa kolmelle osaavalle ja pystyvälle miehelle kuin palkata kahdeksan wannabee-pokea.  

Olen aikaisemmin kirjoittanut kuinka vaikeaa portsari- ja narikkatyöskentely voi olla. Periaatteessa työ on todella simppeliä, mutta valitettavasti työhön kuuluu nykypäivänä olennaisesti ongelmatilanteiden hoitaminen, jota tuntuu olevan tätä nykyä 40 % työstä. Kokematon työntekijä ei välttämättä pysty hoitamaan tällaista ongelmaa riittävän nopeasti, jolloin ongelman vaikutus kertautuu koko asiakaspalvelutyöhön; kukaan ei halua odottaa jonossa, kun sinä yrität palvella kymmenen minuutin ajan narikkalappunsa hukannutta känniläistä ja löytää hänen väsynyttä farkkurotsia.


Tähän mennessä kaikki tähän päivitykseen kirjoittamani on ollut vähän ontosti perusteltua ja myönnän, että tarkoitukseni on ollut puolustaa omaa osaamistani ja palkkatasoa. Mutta seuraavaksi päästään kelluvan jäävuoren huipun vedenpinnan alapuolelle.

Elämme nyt murroskautta ravintolamaailmassa ja kuten aina, kaikki uusi jännittää. Nyt tuleva trendi ottaa järkkärit ulkoistetuista “oikeista” vartiointiliikkeistä tuo mukanaan sellaisia asioita, jotka ravintolan omistajan pitää hyväksyä: Tulevat ovimiehet ovat varmasti palkkansa arvoisia, mutta ei euroakaan arvokkaampia. Ravintola ei tule saamaan samaa palveluosaamista omaavaa herrasmiesportsaria, joka hoitaa tilanteet ennen kuin ne edes alkavat ja luovii karikot niin myötä- kuin vastahuuruissa. Kaksi huonoa asiakaspalvelijaa ei korvaa yhtä hyvää asiakaspalvelija.

Vartiointiliikkeissä on myös toinen hassu ilmiö, joka pitää hyväksyä. Enää ei voida painottaa mainoksissa yökerhon osaavaa henkilökuntaa, koska sama mies, joka seisoo sinun kermaisen yökerhon ovella, seisoo myös viereisen räkälän ovella silloin, kun ei ole saanut vuoroa yökerhosta. Vartiointiliike myy kaikille yökerhoille, baareille, pubeille, räkälöille ja juottoloille palvelujaan.

Tarjoilijoita ja tiskijukkia on kierrätetty jo vuosia eri ravintoloiden tiskeillä. Nyt alkaa portsareiden kierrätys. Näyttääkin siltä, että ravintolat tulevat olemaan toinen toistensa geneerisiä halpakopioita ja jokaisessa juottolassa tulee olemaan viime vuosia huonompaa palvelua - samalla hinnalla kuin aikaisemmin. Anniskeluravintolat tulevat viimein olemaan pelkästään rahallista voittoa tuottavia massakarsinoita. Yökerhon ja osaavan henkilökunnan omistamisen ylpeys - sekin lienee kierrätyskamaa.


Minä olen kokenut tietynlaista ylpeyttä työskennellessäni kussakin yökerhossa: Metropol, Sirkus, Lumo, Iskelmä, Rocktown ja tietysti Nightlife. Voin jopa kirjoittaa kokeneeni samaa ylpeyttä työskennellessäni Bar Virtasessa ja Katuman Bellegrinossa. Yhdistävä tekijä on ollut se, että minut on haluttu näihin ravintoloihin töihin ja minua on arvostettu ovimiehenä.

Tulevaisuudessa, vartiointiliikkeen palkkalistoilla, tuskin tulen tuntemaan samanlaista ylpeyttä ihan sama minkä yökerhon ovella tulen seisomaan.

3 kommenttia:

  1. Hyvä Toni!
    T. Entinen Ovimies.

    VastaaPoista
  2. Niinpä 28 Vuoden kokemuksella samaa mieltä 5 Vuotta poissa olleena ei ole ikävä takaisin nykyiseen tilanteeseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ALV:een tuleminen narikkamaksuun päätti kyllä koko tehokkaasti portsariajan kultakauden. Silloin pikkupubin ovella saattoi saada paremmin rahaa kuin nykyään keskustan "ykkösmestoissa".

      Poista