tiistai 14. helmikuuta 2017

Portsarit - ennakkoluuloinen ammattikunta

Ennakkoluulo - tuo loistava ja suuresti aliarvostettu ominaisuus - antaa kantajalleen suorastaan ylimaallisen aistin, jos sen tiedostaa ja ymmärtää. Aistin, joka on jokaisessa portsarissa haluttu ominaisuus. Olen päivä päivältä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että ihmisillä ei ole tarpeeksi laajaa skaalaa ennakkoluuloja. Heillä toki on yksi tai kaksi voimakasta ennakkoluuloa, joiden he antavat hallitsemattomasti muokata omaa käyttäytymistään ja jotka perustuvat puhtaalle tietämättömyydelle tai peloille.

Portsarit, nuo väkivallan ammattilaiset, tekevät olennaisimman työn stereotyyppisestä nimikkeestään huolimatta ulko-ovella ilman minkäänlaisen fyysisen mielipahan aiheuttamista pohjautuen ennakkoluuloihin. Harvoin rääkyvä ennakkoluulo on väärässä, mutta käännyttämisen pitää silti perustua faktoihin. Käännyttämisessä tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja ja rehellistä, raakaa itsetietoisuutta, jotta ennakkoluulon laukaiseva tekijä saadaan kaivettua esille. Pelkkä ärsyttäväksi väännetty pärstälärvi tai nurja asenne eivät ole hyviä syitä olla ottamatta asiakasta sisälle. Asiakashan saattaa olla vaikka taiteilija tai poliitikko, joille moiset ominaisuudet ovat imeytyneet jo lapsivedestä.

Noviisit joutuvat tekemään aivan käsittämättömän määrän henkistä työtä selviytyäkseen työ-öistä. Ärsykkeitä on liian paljon ja harjaantumaton silmä ei osaa suodattaa epäolennaisuuksia: rääkyvä nainen (LOPETA!), takkia ojentava pystytissi (hihihihi tissiväli), liian kova- ja äkkiäänisesti viestivät asiakkaat (no mitä täällä nyt), lenkkarit (että mitä?), tarjoilijan tiputtama tuoppi (mikä se oli?) jne. Epäilen, että näiden ärsykkeiden käsittelytapa on yksi niistä, joka erottelee alalla nopeasti väsähtävät yksilöt. Ennakkoluulon torvi hohkaa punaisena jatkuvasta törisemisestä. Ajan myötä epäolennaiset ärsykkeet jäävät tietoisesta ajattelusta pois, ja ne huutavat takapenkiltä, jos tarvetta on. Portsarilla ennakkoluulot perustuvat siis enempi opittuihin malleihin eikä evoluution luomaan pelkoon uusia asioita kohtaan.

Yksityiselämässä kohtaan paljon tilanteita, joissa missä hermot hirttää kiinni välittömästi. Feng Shui -tyyppisesti pidän kuitenkin miltei aina hermostumisen ja hyvän mielen tasapainossa, jolloin ulospäin säteilevästä persoonastani ei voi lukea mielipahan piirteitä. Mutta kuinka vaikeaa se on olla sen verran epäluuloinen, että pystyy huomioimaan ja jopa asettumaan toisten ihmisten asemaan? Milloin jalkakäytävälle parkkeeraadusta autosta singotaan sivupeiliin katsomatta ulos aiheuttaen lähestyvälle pyöräilijälle äkillisiä ja jyrkkiä suuntamuutoksia tai kaupassa ostoskärryt jätetään keskelle käytävää, että siitä ei pääse mitenkäänpäin ohitse.

Tai sitten ne tilanteet, kun ei yksinkertaisesti pystytä vaistoamaan vaaratilanteita, vaikka kaikki merkit viittaavat kriittiseen terveysriskiin. Jos joku ihminen raivoissaan huutaa puhelimeen sukupuolielimiin viittaavia termejä tai äärirasistisia kommentteja, niin ÄLÄ mene hänen luokse mainitsemaan huonoista sanavalinnoista. Harmittavan usein ulkopuoliset ihmiset tulevat suukopuun väliin kielipoliisin roolissa baarissa. Se ei auta tilanteen rauhoittamista yhtään. Tämänkaltaisia “varoitusvaloilla ja -sireeneillä” varustettuja tilanteita tulee eteen aivan käsittämätön määrä elämässä, mutta useimmat ihmiset selviytyvät niistä ihan silkalla onnella - ja edes tajuamatta niitä.

Portsarit kaikuluotaavat näitä vaaratilanteita jatkuvasti työssään. Mitä aikaisemmin ne huomataan sitä helpompi niihin on vaikuttaa. Näin pienessä kaupungissa missä minä työskentelen, niin pystyn huomioimaan asiakasvirrasta, että ketkä yksilöt eivät tule toimeen keskenään. Tällöin todennäköisyyslaskuri syöttää minulle mahdolliset lukemat, joiden mukaan yritän muuttaa tulevaisuudennäkymiä. Aina siinä ei kuitenkaan onnistuta. Toisinaan hälytys on lähtenyt päälle liian herkästä tekijästä. Yli- ja alitulkintaa tapahtuu siis kokeneemmassakin osaajassa, mistä syystä pitää pystyä kyseenalaistamaan omat vaistot ja etsimään tueksi konkreettisia todisteita.

Olkaa ennakkoluuloisia, mutta tutkikaa aina myös ennakkoluulon herättänyttä syytä. Jos syytä ei saada selville, niin kerää lisää tietoa. Ennakkoluulojen perusteella ei saa toimia, mutta niiden perusteella osataan tutustua itselle tuntemattomaan aiheeseen. Olkaa ennakkoluuloisia.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti