Avarakatseisena portsarina olen hämmästynyt löytäessäni pääkopastani syrjiviä ajatuksia. Ajatuksia, jotka sijoittavat ihmisiä eri ryhmiin. Nämä kategorisoivat ajatukset ovat lähtöisin kysymyksestä: Miksi ennen vanhaan ihmisiä kävi enemmän yökerhoissa? Myönnettäköön, että tämän päivityksen lopputulos hätkähdyttää minua itseänikin.
Tähän kysymykseen on yritetty antaa selityksiä alkoholin kallistumisesta baareissa suhteessa kauppoihin ja juottokaukaloiden määrän lisääntymisestä kaupungeissa, joka on lisännyt kilpailua. Kauppojen tarjoamat alati halpenevat ja laajenevat alkoholituotevalikoimat ovat toki lisänneet lähikauppojen määrää siten, että Hämeenlinnassa jokaisessa lähiössä on yksi tai parikin kauppaa, mutta samalla ne ovat myös vähentäneet asiakasmääriä ravintoloissa, kun suosikkijuomaa voi ostaa suoraan olohuoneen pöydälle - kolmasosa baarien hinnasta. Massakuluttajat eli kunnon himajuopot taas vetävät niskat vääränä halpaa viinaa Virosta.
Sosiaalinen media on varmasti lohkaissut oman käyttäjäkuntansa, kun nyt ei tarvitse makkaraa tai piirakkaa tulla tarkastelemaan paikallisiin lihatiskeihin, vaan vaihtoehtoja voi sormettaa suoraan virtuaalisesta valikoimasta. Toki huonona puolena tässä on se, että Tinder näyttää käyttäjästään hänen parhaat puolet - käyttäjän valitsemassa poskipäitä korostavassa valaistuksessa. Mutta tässä vaihtoehdossa ei sentään tarvitse maksaa pääsylippua eikä ottaa sosiaalista rajoittuneisuutta vähentäviä kalliita paukkuja saati hakata lärviin kilotolkulla puuteria. Baarissa tosin näkee suoraan koko lihapaketin ja parhaimmillaan sen pehmeyttä pääsee vähän tunnustelemaankin, ennen kuin tekee lopullisen päätöksen.
Asiakasmassojen käytöksestä ja kommenteista olen johtanut ajatuksen, että ihmiset haluavat olla omiensa joukossa. Tässä vaiheessa mainitaan erikseen, että politiikan molemmat ääripäät, vasen ja oikea, voivat kumartaa päänsä sukuelimien ohitse ja työntää sen lähimpään aukkoon - syvälle. Kyse ei ole ihonväristä tai synnyinmaasta. Ontuvana todisteena tästä “omien joukossa olemisen halukkuudesta” toimii yksinkertainen esimerkki lähiöbaareista, johon eivät keskituloiset halua mennä ja korkeatuloiset uskalla (parempi palkka on pois jonkun toisen pussista). Esimerkki on kärjistetty ja vääristävä mutta helpon lähestyttävyyden takia käytetty; kyse ei ole palkkatulojen luomasta luokkajaottelusta. Eivätkä räkäköiden kantikset edes halua paikkaan kuulumatonta rehvastelemaan ja kertomaan, miten he voivat myös pärjätä paremmin säästämällä sosiaaliturvasta ylimääräistä.
Tietyn joukon rajaaminen ei ole helppoa. Käytännössä rajaukset tekevät asiakkaat itse kollektiivisesti äänestämällä jaloillaan: siellä käydään missä viihdytään. Vähemmistömusiikkia tarjoava baari on loistava esimerkki, koska sinne valikoituu vain tietyntyyppiset ihmiset ja massapopista pitävät karsiutuvat pois omaehtoisesti. Mutta jos oletetaan, että anttituiskulaiset kykenevät valloittaisivatkin tällaisen baarin, niin miten henkilökunnan pitäisi toimia?
Suomen lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta käännyttää ovelta “väärän” musiikin faneja, vaan kaikille pitää antaa yhtäläiset oikeudet. Tämä on mielestäni väärin. Yrittäjällä - oli se minkä tahansa alan yrittäjä - pitäisi olla oikeus valikoida asiakkaitaan vähän laajemmalla kädellä kuin nykyään on mahdollista. Mikäli baari on tarkoitettu vain hevimöröille ja yrittäjä haluaa baarinsa pitää myös asiakaskuntansa musiikkimaultaan samanlaisena, niin hänellä pitäisi olla mahdollisuus tähän; tuiskulaiset saavat painua twerkkaamaan hanuriaan muualle. Tässä tulisi kuitenkin olla sääntö: musiikkigenreen erikoistumaton baari ei saisi kuitenkaan rajata hevimörköjä ulos. Se olisi syrjivää. Eli rajauksen pitäisi tapahtua vain valikoimalla tietyntyyppisiä ihmisiä sisään jättämällä massat ulos, mutta massoista ei saisi rajata tiettyä ryhmää ulos päästäen loppumassan sisälle.
Musiikkigenren avulla valikoituminen on valitettavasti eilispäivää ja tänä päivänä baarit ja yökerhot kilpailevat ihan eri kriteereillä. Kriteereillä, joista minä en ole edes tietoinen. Hinnalla kilpailu on tietysti asiakkaan näkökulmasta hyvä, mutta pitemmällä aikavälillä hintakilpailuun lähteneet yritykset köyhdyttävät itsensä varattomiksi. Ja vaikka kalliit juomat rajaa tietyntyyppiset ihmiset oven kylmemmälle puolelle, niin miksi vain sosiaaliturvalla elävät olisivat etuoikeutettuja nauttimaan halvoista juomista ja toistensa seurasta? Miksei keskituloiset voisi nauttia halvoista juomista kuitenkaan joutumatta kärsimään hamppien aivopieruista ja käytöstapojen puutteesta?
Huomaan kiertäväni tässä aihetta kuin puliukko likaisella liekillä palavaa pontikkaa, joten ehkäpä vain sanon sen suoraan: miksi asiakkaiden pitää joutua kärsimään idiooteista vapaa-ajallaankin? Mielestäni tämä olisi ihan kelpo perustelu olla ottamatta asiakasta sisään ravintolaan, mutta kun ei, yhteiskunta velvoittaa tasa-arvoistamaan nämäkin mätämunat ihmisten tasolle. Itseäni ainakin tämä “siellä on vain ääliöitä” -ajatus estää käymästä sosialisoitumassa baareissa vapaa-ajallani. Järkevät ihmiset ovat tätä nykyä vähemmistön roolissa, mistä perusteena toimii Iltalehden, Ilta-Sanoman ja Seiskalehden suuret myyntiluvut, joten aikaisemmin mainittua syrjintää ei tapahtuisi.
Ennen idiootit ja ääliöt sai pitää ulkona sen suurempia perusteluita tarvitsematta pelätä syrjintäsyytteen saamista. Nyt näitä vain pitää sietää, koska massoilla ne yritykset jatkavat toimintaansa. Harmillista on se, että idiotismin kannattajat välttelevät toisiaan samasta syystä kuin täysissä sielun voimissaankin olevat koko kannattajajoukkoa, joten baarit ammottavat tyhjyyttä.
Tätä menoa finlandiasta kyllä tulee trumplandia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti