Yleensä en kirjoita ihmisten hölmöilyistä näin lyhyellä vasteajalla, mutta viimeöisessä työvuorossa tapahtuneessa episodissa sisään marssinut hampuusi ei tullut ravintolaan asiakkaaksi vaan ilmaisemaan mielipahaansa lyömällä minua kupoliin. Tästä syystä en lue häntä periaatteellisen ravintolatyöntekijän vaitiolovelvollisuuden piiriin, vaikkakaan hänen henkilöllisyyttä en tule kertomaan. Hämeenlinnassa myös juorut lähtevät todella ravinnerikkaasti kasvamaan ihan omiin kiemuroihinsa, joten parempi katkaista väärät oksat heti pois.
Olipa kerran sunnuntaiyö, jolloin portsari oli henkisesti varautunut hiljaiseen työyöhön parilla oppikirjalla. Portsari luki kaikessa rauhassa biologiankirjasta solujenrakenteeseen liittyviä yksityiskohtia, jolloin hän kuuli oven käyvän. Sisään marssi elämäntapahampin näköinen otus palava tupakki kädessä. Portsari huomautti röökistä ja laittoi kirjansa väliin narikkalapun sivumerkiksi ja laittoi kirj…
Seuraavassa kohtauksessa portsari on selällään maassa ja hamppari hajareisin päällä jakelemassa nyrkiniskuja puolin ja toisin. Portieeri nappaa sumuttimen ja antaa pippurin virrata. Johan loppui lyöminen. Sitten hampuusi olikin vatsallaan maassa käsiraudat selän takana. Portieeri oli kuitenkin sen verran eläinrakas, että huuhteli väkivaltarikollisen silmiä vedellä. Poliisi haki herran valtion kustantamalle sängylle yöksi.
Tarinan toiminnallisesta kohtauksesta ei ole leikattu mitään pois, kun tilannetta katsotaan portsarin näkökulmasta. Paskiainen pääsi kyllä yllättämään pahanpäiväisesti meikäläisen. Ei merkkejä aggressiivisuudesta: jäykistynyttä olemusta, tuijottamista, liian nopeaa kävelyä tai muutakaan vastaavaa. Ainoa merkki kiihtyneestä mielentilasta oli puhumattomuus, joka oli vaikea analysoida luotettavasti sekunnissa. Joskus sitä veltolla mielenlaadulla pystyy piilottamaan tehokkaasti myös vaarallisiakin mielenheilahduksia.
Ammatillisesta näkökulmasta tämä on hyvä muistutus siitä, että vuosikymmenienkään kokemus aggressiivisista ja väkivaltaisista tilanteista ei aina auta. Tyyppi oli kyllä tuttu minulle, mutta persoonallisuusanalyysi kertoi herran olevan vain sellainen oman elämänsä sivuosaesittäjä, joka ei pystyisi elämässään sen suurempiin onnistumisiin kuin viemään sosiaaliturvahakemukset äidilleen täytettäväksi. Pieni analysointivirhe ja katse väärään suuntaan, niin siinä sitä jo oltiinkin selällään maassa ja periaatteessa alakynnessä.
Tästä pitäisi alkaa pidempi työputki ja jos ensimmäinen työyö on tällainen, niin snadisti jännittää, että mitä ne seuraavat tulevat olemaan. Toivottavasti kerkiän nyrkkeilysäkin roolista edes solurakenne-luvusta eteenpäin, koska se aihe vaikutti ihan helvetin tylsältä. Alkaa ottamaan päähän, jos joudun vielä aloittamaan sen alusta pari kertaa.
Mutta miksi kyseinen pummi kävi minun kimppuuni? Oliko hän harmistunut aikaisemmasta asiakaspalvelusta vai olinko minä vain niin sukupuolielimen näköinen? Tätä tarina ei kerro. Ehkä löydämme motiivin pahoinpitelysyytteen yhteydessä tehdystä kuulustelupöytäkirjasta.
Olipa kerran sunnuntaiyö, jolloin portsari oli henkisesti varautunut hiljaiseen työyöhön parilla oppikirjalla. Portsari luki kaikessa rauhassa biologiankirjasta solujenrakenteeseen liittyviä yksityiskohtia, jolloin hän kuuli oven käyvän. Sisään marssi elämäntapahampin näköinen otus palava tupakki kädessä. Portsari huomautti röökistä ja laittoi kirjansa väliin narikkalapun sivumerkiksi ja laittoi kirj…
Seuraavassa kohtauksessa portsari on selällään maassa ja hamppari hajareisin päällä jakelemassa nyrkiniskuja puolin ja toisin. Portieeri nappaa sumuttimen ja antaa pippurin virrata. Johan loppui lyöminen. Sitten hampuusi olikin vatsallaan maassa käsiraudat selän takana. Portieeri oli kuitenkin sen verran eläinrakas, että huuhteli väkivaltarikollisen silmiä vedellä. Poliisi haki herran valtion kustantamalle sängylle yöksi.
Tarinan toiminnallisesta kohtauksesta ei ole leikattu mitään pois, kun tilannetta katsotaan portsarin näkökulmasta. Paskiainen pääsi kyllä yllättämään pahanpäiväisesti meikäläisen. Ei merkkejä aggressiivisuudesta: jäykistynyttä olemusta, tuijottamista, liian nopeaa kävelyä tai muutakaan vastaavaa. Ainoa merkki kiihtyneestä mielentilasta oli puhumattomuus, joka oli vaikea analysoida luotettavasti sekunnissa. Joskus sitä veltolla mielenlaadulla pystyy piilottamaan tehokkaasti myös vaarallisiakin mielenheilahduksia.
Ammatillisesta näkökulmasta tämä on hyvä muistutus siitä, että vuosikymmenienkään kokemus aggressiivisista ja väkivaltaisista tilanteista ei aina auta. Tyyppi oli kyllä tuttu minulle, mutta persoonallisuusanalyysi kertoi herran olevan vain sellainen oman elämänsä sivuosaesittäjä, joka ei pystyisi elämässään sen suurempiin onnistumisiin kuin viemään sosiaaliturvahakemukset äidilleen täytettäväksi. Pieni analysointivirhe ja katse väärään suuntaan, niin siinä sitä jo oltiinkin selällään maassa ja periaatteessa alakynnessä.
Tästä pitäisi alkaa pidempi työputki ja jos ensimmäinen työyö on tällainen, niin snadisti jännittää, että mitä ne seuraavat tulevat olemaan. Toivottavasti kerkiän nyrkkeilysäkin roolista edes solurakenne-luvusta eteenpäin, koska se aihe vaikutti ihan helvetin tylsältä. Alkaa ottamaan päähän, jos joudun vielä aloittamaan sen alusta pari kertaa.
Mutta miksi kyseinen pummi kävi minun kimppuuni? Oliko hän harmistunut aikaisemmasta asiakaspalvelusta vai olinko minä vain niin sukupuolielimen näköinen? Tätä tarina ei kerro. Ehkä löydämme motiivin pahoinpitelysyytteen yhteydessä tehdystä kuulustelupöytäkirjasta.
Tarinalle löytyy jatkoa päivityksestä portsarin pahoinpidelleen palkinto yhteiskunnalta
Lisätty jälkeenpäin: Kirjoittaja on selältään itsensä löytänyt. Osassa tekstissä on kolmas persoona korostamassa tilanteen äkkiarvaamattomuutta. Vaihdan persoonaa hiukan kömpelösti kesken kaiken samalla tavalla kuin tässäkin kappaleessa, josta saa mielikuvan, että kirjoitan jostakusta muusta kuin itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti